Iso täytekakku

Tämä iso täytekakku meni viikonlopun 60-vuotis synttärijuhliin. Pohjaan upposi 12 kananmunaa ja täyteeksi tuli mangoa, persikkaa ja mango-valkosuklaamoussea. Koristeeksi toivottiin silmälasipäistä, 80-luvun tyylistä, hihattomassa mekossa olevaa punapäistä neitoa. Hiukset tietysti aikakauden tyyliin permanentattuna. Silmälaseja mallailin monella eri tavalla kasvoille, mutta mikään ei tuntunut luonnistuvan. Lopuksi luovutin ja laitoin ne rennosti päälaelle. Ainakin aurinkolaseja pidettiin tuohon aikaan usein noin :D

Kakun päälle kaulin vaaleanpunaiseksi sävytetyn, marmoroidun sokerimassalevyn. Reunoille tein kermapursotukset.

Kesäpiknikki.

Kukkia.

Sokeripitsi

Ullanunelmaan oli tullut uusia sokeripitsitarvikkeita ja varsinkin hinta oli erittäin iloinen yllätys. Vanhassa blogissa olin kokeillut sugarveiliä lainatarvikkeilla, sillä aikasta kalliita varsinkin nuo silikonimuotit olivat ja niitä sai vain ulkomailta tilattuna. Ensimmäisenä kokeilin uudestaan suklaapitsin tekoa. Se on jotenkin uskomatonta, miten suklaa voi taipua pitsin avulla.

Jauhetta on purkissa 500 g ja siitä tekee jo monen monta pitsiä. Kokeilin ensin puolikkaalla annoksella eli laitoin vain 50 g jauhetta ja 25 g huoneenlämpöistä vettä. Tämä määrä riittää noin 3-4 pitsikaistaleeseen. Vaikea arvoida, kun opettelussa meni seosta vähän hukkaan.

Seosta vatkataan täydellä teholla vähintään 3 minuuttia. Seoksen voi siirtää pakastepussiin, jotta se ei kuivu. Pussin kulmaan leikataan reikä ja siitä levitetään silikonimuotille. Aukko teipataan ja pussi säilytetään jääkaapissa. Seos säilyy pari päivää käyttökelpoisena.

Silikonimuotti.

Seosta levitetään matolle ja lastalla vedetään edestakaisin muutaman kerran, jotta sokeripitsiainetta on joka paikassa. Silikonimatto tuntui hylkivän ainetta turhankin tehokkaasti, joten korjailin muutamasta kohtaa paennutta seosta pensselin avulla takaisin uomaansa. Aukkokohtiin jää pisaroita ja normaalisti pelkkää pitsiä tehdessä se ei haittaakaan. Suklaapitsissä silikoni pitäisi saada myös aukkojen kohdista mahdollisimman puhtaaksi. Reunat oli helppo puhdistaa pyyhkien. Tämän jälkeen pitsin annetaan kuivua. Ensimmäisessä versiossa kokeilin 4 tunnin kuivatusaikaa, mutta silloin pitsi ei onnistunut. Kuuden tunnin kuivatusajalla pitsi onnistui.

Kun pitsi on riittävän kuiva, levitetään päälle ohut kerros sulatettua suklaata.

Pitsisuklaa onnistuu myös valkoisella ja tummalla suklaalla, mutta se ei ole joustavaa. Kuvassa ylin on joustavalla pitsiaineella tehty ja alin valkosuklaa ja tumma suklaa yhdistelmä.

Tein karpalo-valkosuklaa hyydykekakun ja siihen koristeeksi leikkasin joustavan pitsisuklaakaistaleen kahtia ja kiepautin sen kakun sivulle. Palaset kakun päällä on valkosuklaa-tumma suklaa-pitsiä.

Lähikuvaa suklaapitsistä.

Kokeilin silikonimuottia sokerimassan koristeluun. Hyvin toimii, mutta tarkkaan täytyy silikonimuottia painaa, jotta kuvio jälkentyy riittävästi.

Tästä voi leikata miten haluaa.

Vaikka kakkujen reunanauhaksi.

Tai erillisiä paloja muoteilla.

Työmaakakku

Tämä kakku meni jo viime viikonloppuna synttärijuhlille. Pohja on suklaakakkua ja täytteenä on pätkismoussea sekä mansikkaa ja yksi väli mansikkamoussea. Kuorrutus on vaniljanmakuista sokerimassaa ja koristeet on tehty sokerimassasta paitsi liikennemerkkien tikut. "Hiekka" on murskattua digestivekeksiä.

Toiveena oli tietyömaa ja malliksi sain sähköpostiini kuvan. Kuva olikin Pionilaakson blogista täältä. Työkoneista tuli isommat kuin ajattelin, mutta hyvin sopivat kakun päälle :D

Työkoneet.

Liikennemerkit maalasin elintarvikeväreillä.

Yksi kartioista oli kaatunut kuljetuksen aikana ja oikeastaan se oli hauska lisä kakkuun. Joskus vahinko tuo tullessaan jotain uutta. Tässä vaiheessa kaikki olivat pystyssä :D

Rautalangoitetut kukat

Rautalankoja ja muita ei syötäviä-juttuja olen koittanut kakuissa vältellä, mutta pitkään on silti tehnyt mieli kokeilla näitä rautalangoitettuja kukkia. Kimput eivät oikein ilman varsia onnistu tai ainakin ilmavuus kärsii. Kakun päälle tälläisen kimpun voisi tehdä vaikka omalle alustalle ja kakkua leikattaessa siirtää koko alusta kukkineen kakun viereen.

Kukat ovat sokerimassaa. Tässä kuva ylhäältä päin kuvattuna, kun kukat ovat maljakossa.

Lähikuvaa. Ruusut ovat halkaisijaltaan 7-8 cm.

Lehtiä en ruusuihin tehnyt paitsi nuo verhiöt. Rautalangan voi asetelmaa tehdessä pätkäistä sopivaksi.

Ruusut on kevyesti tomuteltu vaaleanvihreällä tomuvärillä.

Ihanaa Ystävänpäivää!

Herkullista Ystävänpäivää kaikille!

 Ystävät ovat kuin suklaamurusia elämän pikkuleivässä.

No nyt ei tullut tehtyä pikkuleipiä, vaan tein pitkästä aikaa pullaa. Pullaa tulee harvoin tehtyä, koska mummolasta saamme aina joka lauantain lämpimäisiä, pussin pullia ja leivän. Mummon pulla on niin herkkua, etten itse viitsi pullaa pahemmin leipoa. Myös mummi (minun äitini) tekee hyvää vehnästä, mutta sitä harvemmin saa välimatkan takia.

Löysin netistä pari sydänpullavinkkiä ja näitä oli tarkoitus soveltaa myös laskiaispulliksi. Kanelisia sydänpullia kermavaahdolla ja vadelma- tai mansikkahillolla täytettynä. Tavallaan olisi siinä yhdistynyt sekä laskiainen  että ystävänpäivä. Lisäksi piti tekemäni sydämenmuotoista bostonpullaa näistä sydänpullista. Jäi sitten tekemättä. Nimittäin ennen leipomista pitäisi aina muistaa tarkistaa, että kaikkia aineksia löytyy kotona. Ei tullut tarkistettua, kaneli oli sitten loppu!

Ei hätiä mitiä. Tein tilalle manteli-Wiener Crush-pullia, tavallisia pikkupullia ja rahkapullia. Jokaiselle jotakin :D

Tässä pari tapaa tehdä sydänkanelipullia. Pieni ripsaus kanelipurkin pohjalta riitti juuri ja juuri muutamaan pullaan. Pullan ohje on Valiolta, täältä.

Taikina kaulitaan kuten korvapuusteja tehdessä, mutta kapeammaksi. Levy rullataan molemmilta puolilta keskelle.

Leikataan paloiksi ja muotoillaan sydämen muotoon nipistämällä sydämen terävää kärkeä kiinni.

Toinen tapa löytyi TÄÄLTÄ. Linkin takaa, Mary In The North Water-blogista, löytyvät pullat ovat todella kauniita näihin mantelipulliin verratuna. Kyllä se kaneli vaan on parempi vaihtoehto!

Palat leikataan kuten korvapuusteissa, mutta halkaistaan leveämmästä päästä kahtia (muttei aivan päähän asti).

Palat käännetään erilleen ja sydän on valmis.

Valmiita pullia, olkaa hyvä!

My Little Pony-piparit

Samaan paikkaan menivät nämä Pony-piparit kuin edelliset ristiäismekot, uuden tulokkaan siskon synttäreille. Toiveena oli hempeitä ja pastellisia värejä ja siksi vaihdoin aikaisemmissa Pony-pipareissa käyttämäni mustat rajaukset pastellisävyihin. Jotain kimalletta oli pastellissävyjen lisäksi toivelistalla ja sitä on värisokereilla ripoteltuna harjassa ja hännässä. Helmiäispraytakin suihkuttelin pipareiden pinnalle, mutta se ei niin hyvin kuvissa erotu.

Siskon tuliaiseksi tuoma värisokeripurkki (lajitelma) pääsi käyttöön :D

Valkoinen sokeri on Siro-sokeria.

Muutamastakin väristä saa paljon erilaisia yhdistelmiä. Hännät ja harjat on alunperin täytetty yhtenä alueena ja kiehkurat tehty vasta koristeluvaiheessa ja samantien ripoteltu kevyesti värisokeria päälle.

Sinistä ja vihreää.

Vaaleanpunainen Pony.

Koko satsi.

Ja pakattuna.

My Little Pony-mallit löytyvät PDF-tiedostona TÄÄLTÄ. Yksisarvista on kahta eri kokoa ja kokoja voi itsekin muutella. Pientä säätöä tein pipareita tehdessä eli tasan tarkkaan ei tarvitse kuvan mukaan pipareita tehdä :D

Kastemekot

Ristiäispipareita kaivattiin pienen tyttövauvan kastejuhliin ja toiveena oli kastemekkopiparit. Näihin ei minulla ole muottia, mutta malli on aika helppo leikata paperikaavaa mukaillen taikinalevystä. Koristelun suhteen sain vapaat kädet (kunhan piparit ovat hempeitä) ja se tuotti taas pieniä ongelmia. Siis vain siitä syystä, että en osaa päättää millaisia tekisin. Niinpä tein sitten vähän kaikenlaisia :D

Piparitaikina oli fantasiapiparitaikina sitruunalla maustettuna.

Pitsiä helmassa.

Sama tyyli, mutta vähän erilainen pitsitys.

Näissä helma on pensselillä harjattu vaaleanpunaisella pikeerillä brush embroideryn tapaan ja sen jälkeen koristeltu pikeeripallosilla. Eräänlaista harsopitsiä.

Pieniä kukkia.

Ruusuja.

Piparkakkuhelmaa ja brush embroiderya.

Yksinkertaista tyyliä.

Kaavat mekkoihin löytyy PDF-tiedostona TÄÄLTÄ.

Mukana on myös tämän mekon kaava, vaikka näitä en tähän satsiin tehnytkään. Henkarin voi leikata pois, jos haluaa pelkän mekon :D

Sitruunamuffinssit

Keskimmäinen tytär leipoi sitruunamuffinsseja ja yhdessä koristelimme ne mansikkaisella kuorrutteella, lumijauheella ja kuivatuilla kanervankukilla.  Muffinssien ohje on kirjasta Leila Lindholm, Pala kakkua - ja paljon muuta, mutta työvaiheissa teimme pieniä muutoksia.

Sitruunamuffinssit (6 isoa tai 12 pientä muffinssia)

100 g voita
2 dl maitoa
1 pestyn sitruunan raastettu kuori (laitoimme lisäksi hieman mehua mukaan)
2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

1.Kuumenna uuni 175 asteeseen, kun leivot isoja muffinsseja tai 200 asteeseen pieniä muffinsseja varten.
2. Sulata voi ja anna jäähtyä.
3. Vaahdota kanamunat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.
4. Sekoita vaahtoon vaahtoon raastettu sitruunankuori ja vuorotellen maitoa, sulatettua voita ja kuivia aineita. Älä vatkaa liian voimakkaasti tai pitkään.
5. Täytä muffinssivuoat 2/3 taikinalla.
6. Kypsennä muffinsseja uunin keskiosassa 20 min (isot muffinssit) tai 12-15 min (pienet muffinssit).
7. Anna jäähtyä ja koristele mieleisellä tavallasi.

Kuorrutukseen laitoimme puoli litraa valutettuja pakastemansikoita soseeksi surautettuna, 2 dl vispikermaa ja paksua vaniljatäytettä (sitä, mitä on esim. wienereissä).

Sitruunamuffinssi sisältä. Ei mitään erikoista, mutta perushyvää ja helppoja tehdä :D
Kirjassa oli tästä perusohjeesta useita eri muunnoksia eli makua voi muutella lisäämällä taikinaan marjoja, suklaata tai vaikka omenanpaloja ja kanelia.